Kahden hengen haastattelu: välineet ja menetelmät, joilla kulmat pysyvät kasassa
Kerron, mitä välineitä ja työtapoja käytän, kun suunnittelen kahden hengen keskustelun kuvauksen niin, että katselusuunnat täsmäävät jokaisessa kuvassa.
Elina Korhonen · · 4 minuutin lukuaika
Lähtökohtana paperi ja lattiateippi
Kun suunnittelen kahden hengen keskustelun kuvausta, aloitan paperista enkä kamerasta. Piirrän tilan päältä katsottuna: pöytä, kaksi tuolia ja kameroiden paikat. Pelkkä neliö ja kaksi ympyrää riittävät. Tämä kartta on tärkein työväline, koska se pakottaa päättämään etukäteen, kummalla puolella kukin puhuja on ja mihin suuntaan hän katsoo.
Studiossa siirrän saman kartan lattialle teipillä. Merkitsen tuolien paikat ja vedän näkyvän viivan keskustelijoiden väliin. Tämä viiva on katselusuunnan perusta: kamerat pysyvät saman puolen alueella, jolloin vasemmalla istuva katsoo kuvassa aina oikealle ja päinvastoin.
Olen oppinut, että teippi säästää enemmän aikaa kuin mikään kalliimpi väline. Kun osallistuja näkee viivan lattiassa, hän ymmärtää heti, miksi kameraa ei saa siirtää toiselle puolelle kesken kuvauksen. Kurssin harjoituksissa käytät samaa tapaa omassa huoneessasi, vaikka pöytänä olisi keittiön pöytä.
- Päältä piirretty karttakuva tilasta
- Lattiateippi tuolien ja kameroiden paikoille
- Yksi näkyvä viiva keskustelijoiden väliin
Kaksi kameraa tai yksi: miten valinta tehdään
Kysyn ensin, kuinka monta kameraa sinulla on. Kahdella kameralla saat molemmat puhujat samanaikaisesti, ja leikkaus on helppo, koska ääni ja asennot jatkuvat katkeamatta. Yhdellä kameralla kuvaat ensin toisen puhujan, sitten toisen, ja kysymykset toistetaan tai keskustelu käydään uudelleen.
Kurssin esimerkeissä käytämme molempia tapoja, koska aloittelijalla on harvoin kahta samanlaista kameraa. Yhden kameran menetelmässä tärkeintä on pitää kameran korkeus ja etäisyys samana, kun siirryt toisen puhujan taakse. Merkitsen jalustan paikan teipillä, jotta pääsen takaisin täsmälleen samaan kohtaan.
Kahden kameran työssä sovin kuvakoot etukäteen: toinen kamera ottaa puolikuvan, toinen hieman tiukemman. Näin leikkausvaiheessa on aina valinnanvaraa, eikä kumpikaan kamera yritä tehdä samaa kuvaa. Tämä on yksinkertainen sääntö, jonka jokainen pystyy toistamaan.
- Kaksi kameraa: sovi eri kuvakoot
- Yksi kamera: merkitse jalustan paikka
- Pidä korkeus samana kuvasta toiseen
Kuvalista ja katselusuuntien tarkistus
Kuvalista on toinen tärkeä työvälineeni. Kirjoitan jokaisesta kuvasta rivin: kuvan numero, kuvakoko, kumpi puhuja näkyy ja minne hän katsoo. Katselusuunta on oma sarakkeensa, koska sen unohtaminen on yleisin syy siihen, että kuvat eivät leikkaudu yhteen.
Ennen kuvausta käyn listan läpi ääneen kuin katsoja, joka näkee kuvat vain peräkkäin. Jos kuvassa kolme vasemmalla istuva katsoo vasemmalle, huomaan virheen jo paperilla. Tämä kymmenen minuutin tarkistus säästää usein kokonaisen kuvauspäivän uusintakuvaukset.
Kurssin suunnittelupohja on rakennettu juuri tähän. Täytät sen kuva kerrallaan keskustelukohtaukselle, ja pohja muistuttaa kysymyksillään kuvakoosta ja suunnasta. Pohja ei tee päätöksiä puolestasi, mutta se estää jättämästä olennaisia asioita kysymättä.
- Sarakkeet: numero, kuvakoko, puhuja, katselusuunta
- Lue lista ääneen peräkkäisinä kuvina
- Korjaa virheet paperilla ennen kuvausta
Valo ja tausta pidetään yksinkertaisina
Mikko Lehtonen vastaa kurssilla valo-oppaista, ja olemme sopineet yhden periaatteen: kahden hengen haastattelussa molemmat puhujat valaistaan samalla logiikalla. Jos toinen on ikkunan puolella ja toinen varjossa, leikkaus näyttää siltä kuin kuvat olisi otettu eri päivinä.
Käytämme esimerkeissä yhtä pehmeää valonlähdettä sivulta ja heijastinta vastakkaiselta puolelta. Tausta pidetään rauhallisena ja molemmille puhujille samanlaisena. Tämä ei vaadi kallista kalustoa, vaan tavallisen lampun ja valkoisen pahvin.
Valon yhdenmukaisuus tukee katsojan ymmärrystä yhtä paljon kuin katselusuunta. Kun kuvat näyttävät samalta paikalta, katsoja ei joudu pysähtymään miettimään, tapahtuuko keskustelu yhä samassa huoneessa.
- Sama valon logiikka molemmille puhujille
- Pehmeä sivuvalo ja heijastin
- Rauhallinen, samanlainen tausta
Harjoitus: kuvaa kolme minuuttia keskustelua
Paras tapa oppia menetelmä on tehdä se kerran alusta loppuun. Pyydä kaveri istumaan pöydän toiselle puolelle ja piirrä karttakuva. Teippaa viiva, valitse kamerasi paikka ja kirjoita kuvalistaan viisi riviä: yleiskuva, kaksi puolikuvaa ja kaksi lähikuvaa.
Kuvaa sitten kolmen minuutin keskustelu. Katso materiaali jälkikäteen vain yhdestä näkökulmasta: näyttävätkö katselusuunnat oikeilta, kun kuvat leikataan peräkkäin? Jos eivät, palaa karttaan ja etsi kohta, jossa kamera ylitti viivan.
Harjoituksen tarkoitus ei ole saada täydellistä lopputulosta vaan nähdä, miten suunnitelma ja kuva kohtaavat. Toista harjoitus toisella kuvakokojen yhdistelmällä, ja huomaat nopeasti, mitkä valinnat kantavat keskustelun katsojalle ymmärrettävänä.
- Piirrä kartta ja teippaa viiva
- Kirjoita viiden kuvan lista
- Tarkista katselusuunnat leikattuna
Haastattelun kuvaus ei vaadi monimutkaisia välineitä. Päältä piirretty kartta, lattiateippi, kuvalista ja yhdenmukainen valo riittävät, kun niitä käytetään johdonmukaisesti. Näiden avulla katselusuunnat täsmäävät ja katsoja pysyy keskustelun mukana ilman ylimääräistä miettimistä. Kokeile menetelmää seuraavan kuvauksesi yhteydessä ja katso, mitä kuvalista paljastaa.
Ota yhteyttä
- Puhelimitse
- 02 531 4872
- Sähköposti
- [email protected]