Katselusuunta selitettynä: miksi kaksi puhujaa katsoo toisiaan kuvassa
Katselusuunta on yksi haastattelukuvauksen peruskäsitteistä. Mikko Lehtonen selittää, mitä se tarkoittaa, miksi se pitää kahden hengen keskustelussa kasassa ja miten sen voi tarkistaa
Mikko Lehtonen · · 4 minuutin lukuaika
Mitä katselusuunta tarkoittaa
Katselusuunnalla tarkoitetaan sitä, mihin suuntaan kuvassa oleva henkilö katsoo. Kun kaksi ihmistä keskustelee, katsoja rakentaa mielessään tilan sen perusteella, kumpi istuu missäkin ja kumpaan suuntaan kumpikin katsoo. Jos henkilö A katsoo kuvassa oikealle, hänen keskustelukumppaninsa B:n pitää seuraavassa kuvassa katsoa vasemmalle. Silloin heidän katseensa kohtaavat, vaikka he eivät koskaan näy samassa kuvassa.
Termi kuulostaa monimutkaiselta, mutta ajatus on arkinen. Kuvittele kaksi ihmistä kahvipöydässä. Sinä istut toisessa päässä ja katsot oikealle, toinen istuu vastapäätä ja katsoo vasemmalle. Katsoja ei tarvitse selitystä, koska hän näkee heti, että he puhuvat toisilleen.
Kun suunnat menevät ristiin, katsoja ei osaa sanoa miksi, mutta kohtaus tuntuu oudolta. Hän alkaa epäillä, ovatko henkilöt samassa huoneessa, ja huomio siirtyy sisällöstä kuvaukseen. Katselusuunta on siis ennen kaikkea katsojan ymmärtämisen väline eikä tekninen sääntö omaksi ilokseen.
- Katse oikealle vastaa katsetta vasemmalle
- Suunnan tehtävä on kertoa, ketkä puhuvat keskenään
- Virhe näkyy katsojalle ennen kuin hän osaa nimetä sitä
Näkymätön viiva kahden ihmisen välillä
Katselusuunnan ymmärtämiseen kuuluu akseli, jota kuvaajat kutsuvat toiminta-akseliksi tai katselulinjaksi. Se on kuvitteellinen suora viiva, joka kulkee kahden keskustelijan välillä. Niin kauan kuin kamerat pysyvät viivan samalla puolella, henkilöt säilyttävät paikkansa kuvassa: A pysyy vasemmalla ja B oikealla, ja heidän katseensa osoittavat johdonmukaisesti toisiaan kohti.
Kun kamera ylittää viivan, vasen ja oikea vaihtuvat. A hyppää kuvassa toiselle laidalle ja katsoo yhtäkkiä toiseen suuntaan, vaikka hän ei liikkunut mihinkään. Leikkauksessa tämä tuntuu hypähdykseltä, ja katsoja menettää tilan hahmon.
Opetuksessani suosittelen aloittajille yksinkertaista tapaa. Merkitse viiva lattiaan teipillä ennen kuvauksen alkua ja sijoita kaikki kamerat teipin samalle puolelle. Näin viivaa ei tarvitse arvailla kesken kuvauksen, ja sen noudattaminen on helppoa toistaa jokaisella kuvauskerralla.
Näin pystytät kahden hengen keskustelun
Aloita sijoittamalla keskustelijat vastakkain tai hieman vinoon toisiinsa nähden. Vedä mielessäsi viiva heidän väliinsä ja valitse sen toiselta puolelta kaksi kamerapaikkaa. Ensimmäinen kamera kuvaa henkilöä A olkapään yli tai hieman sivusta, toinen henkilöä B samalta puolelta katsottuna. Molemmat kamerat ovat suunnilleen silmien korkeudella, jolloin kuvat sopivat luontevasti yhteen.
Pyydä keskustelijoita katsomaan toisiaan, ei kameraa. Se kuulostaa itsestään selvältä, mutta aloittelevat haastateltavat katsovat helposti linssiin. Kun katse pysyy keskustelukumppanissa, katselusuunta syntyy melkein itsestään oikein.
Varaa myös yleiskuva, joka näyttää molemmat henkilöt samassa kuvassa. Se kertoo katsojalle, missä he istuvat toisiinsa nähden, ja toimii turvana leikkauksessa, kun jokin lähikuva ei tuekaan toista. Yleiskuva kannattaa ottaa samalta puolelta viivaa kuin muutkin kuvat.
- Teippaa viiva lattiaan ennen ensimmäistä ottoa
- Pidä molemmat kamerat viivan samalla puolella
- Pyydä keskustelijoita katsomaan toisiaan
Tyypilliset virheet, jotka voi huomata heti
Yleisin virhe syntyy, kun kuvaaja liikkuu kuvauksen aikana ajattelematta viivaa. Hän siirtyy toiselle puolelle saadakseen paremman valon tai taustan, eikä huomaa, että henkilöt vaihtavat kuvassa paikkaa. Siksi valaistuksen ja kamerapaikan valinta kannattaa tehdä yhdessä jo ennen kuvausta.
Toinen virhe on se, että kuvattava katsoo kuvassa liian kauas kameran ohi tai liian lähelle linssiä. Katse ei silloin osu keskustelukumppaniin, ja kuva näyttää siltä kuin henkilö puhuisi jollekulle huoneen ulkopuolella. Pieni muutos kamerapaikassa korjaa usein ongelman paremmin kuin pitkä selitys henkilölle.
Kolmas virhe on unohtaa, mihin suuntaan kukin katsoi edellisessä kuvassa. Kuvausten välillä muisti pettää, ja ensimmäisen kuvan jälkeen toinen kuvataan eri suuntaan. Kirjoita katselusuunta ylös kuvalistaan sanoin: A katsoo oikealle, B vasemmalle. Se vie viisi sekuntia ja säästää leikkauspöydällä paljon harmia.
- Kamerapaikan vaihto ilman viivan tarkistusta
- Katse linssiin tai ohi keskustelukumppanista
- Suuntien kirjaamatta jättäminen kuvalistaan
Tarkistus ennen kuin painat nauhoitusta
Ennen ensimmäistä ottoa tee lyhyt koe. Ota molemmista kameroista yksi lyhyt testikuva ja katso ne peräkkäin pienestä näytöstä. Jos henkilöt näyttävät katsovan toisiaan kohti, suunnat täsmäävät. Jos he näyttävät katsovan samaan suuntaan tai poispäin toisistaan, jokin kamera on viivan väärällä puolella.
Tämä tarkistus on helppo toistaa jokaisella kerralla, eikä se vaadi erityistä laitteistoa. Riittää, että kamerassa on näyttö ja että muistat katsoa kuvia yhdessä, et erikseen. Yksittäinen kuva voi näyttää täydelliseltä, vaikka pari ei toimi.
Kun suunnat on todettu kunnossa, voit keskittyä muuhun: kuvakokoihin, valoon ja äänen laatuun. Katselusuunta on se perusta, jonka varaan muu rakentuu, ja kun se on kunnossa, katsoja pysyy mukana keskustelussa eikä jää arvailemaan, kuka puhuu kenelle.
Katselusuunta on sääntö, jonka tarkoitus on yksinkertainen: katsoja ymmärtää, ketkä keskustelevat keskenään ja missä he ovat. Pidä kamerat viivan samalla puolella, pyydä henkilöitä katsomaan toisiaan ja kirjaa suunnat ylös kuvalistaan. Näin kahden hengen keskustelu pysyy selkeänä, vaikka kuvaisit sen useasta kulmasta ja leikkaisit vasta viikkoja myöhemmin.
Ota yhteyttä
- Puhelimitse
- 02 531 4872
- Sähköposti
- [email protected]