Kuvalista paperille vai taulukkoon: kumpi sopii kahden hengen keskusteluun

Kaksi tapaa täyttää sama pohja

Kuvalistapohjassa on sama sisältö riippumatta siitä, missä sen täyttää: kuvan numero, kuvakoko, kameran paikka, katselusuunta ja lyhyt perustelu sille, mitä katsoja kuvasta ymmärtää. Kurssilla näen jatkuvasti kaksi tapaa. Osa opiskelijoista tulostaa pohjan ja täyttää sen kynällä, osa kirjoittaa saman rakenteen taulukkoon tietokoneella tai puhelimella.

Tässä kirjoituksessa vertaan näitä kahta nimenomaan kahden hengen keskustelukohtauksen suunnittelussa. Se on kurssin harjoitus, jossa kaksi ihmistä istuu pöydän ääressä ja kuvaaja rakentaa kohtauksen yleiskuvasta, puolikuvista ja lähikuvista. Valinta ei ole makuasia, koska työtapa vaikuttaa siihen, kuinka helposti huomaat virheet ennen kuvauspäivää.

Kerron ensin molempien vahvuudet, sitten heikkoudet, ja lopuksi suosituksen. Suositus on yksi, ei kompromissi.

• Paperi: nopea, näkyvä, helppo piirtää
• Taulukko: siirrettävä, kopioitava, helppo järjestää

Paperilista: mitä se antaa

Paperilistan suurin etu on se, että voit piirtää. Pieni nelikulmio jokaiselle kuvalle, siihen kaksi hahmoa ja nuoli katselusuuntaan. Kun piirrät, joudut päättämään, kumpi henkilö on kuvassa vasemmalla ja minne hän katsoo. Juuri tässä aloittelijan virheet paljastuvat: kaksi lähikuvaa, joissa molemmat henkilöt katsovat samaan suuntaan, näyttää paperilla heti oudolta.

Paperi on myös rauhallinen. Siinä ei ole ilmoituksia, ei välilehtiä eikä houkutusta hioa fonttia. Kuvauspaikalla pelkkä A4 kansiossa kestää sateen ja tyhjän akun paremmin kuin laite, jonka näyttö on aurinkoisessa studion ovella lukukelvoton.

Heikkous on muokkaaminen. Jos haluat vaihtaa kuvien järjestystä tai lisätä yhden puolikuvan väliin, joudut kirjoittamaan numeroinnin uudelleen. Pitkässä listassa käsin tehty korjaus muuttuu sotkuiseksi.

• Piirros pakottaa päättämään kameran ja hahmojen paikat
• Toimii ilman akkua ja verkkoa
• Muutokset vaativat uuden puhtaaksikirjoituksen

Taulukko: mitä se antaa

Taulukossa jokainen kuva on rivi, ja rivejä voi siirtää. Kun huomaat, että yleiskuvan pitäisi tulla ennen ensimmäistä puolikuvaa, siirrät rivin ja numerointi päivittyy. Voit myös lisätä sarakkeen, esimerkiksi kuvauksen järjestykselle, jos kuvaat ensin yhden kulman kaikki otokset ja sitten toisen.

Taulukko sopii hyvin silloin, kun listaa luetaan muualla kuin omalla pöydällä. Voit lähettää sen toiselle kuvaajalle tai äänittäjälle, ja hän näkee saman rakenteen kuin sinä. Kopiointi on myös helppoa: kun olet tehnyt yhden hyvän keskustelukohtauksen pohjan, voit käyttää sitä seuraavan kohtauksen lähtökohtana.

Heikkous on se, että taulukko antaa luvan jättää tilan hahmottamisen väliin. Rivillä lukee Puolikuva, A-henkilö, vasen, ja kaikki näyttää valmiilta, vaikka et ole kertaakaan kuvitellut, miltä kuva näyttää. Rivi on täytetty, mutta ajatus puuttuu.

• Rivien siirtäminen ja numerointi on vaivatonta
• Helppo jakaa ja kopioida seuraavalle kohtaukselle
• Ei pakota visualisoimaan kuvaa

Mitä kahden hengen keskustelu vaatii

Kahden hengen keskustelussa pienet virheet näkyvät isoina. Jos A katsoo kuvassa oikealle ja B myös oikealle, katsoja ei usko heidän puhuvan toisilleen. Siksi kuvalistan tärkein sarake ei ole kuvakoko vaan katselusuunta. A katsoo oikealle, B vasemmalle, ja tämä pysyy samana koko kohtauksen ajan.

Toinen asia on kuvien määrä. Suunnitelmassa riittää usein yleiskuva, kaksi puolikuvaa ja kaksi lähikuvaa. Kun lista on lyhyt, sen katsominen kokonaisuutena on helppoa, ja siinä paperi on vahvimmillaan: koko kohtaus mahtuu yhdelle sivulle ja näet kerralla, onko kuvien järjestyksessä logiikkaa.

Taulukossa sama lista mahtuu niin ikään yhdelle ruudulle. Ero on siinä, että paperilla katse kulkee piirroksesta toiseen, taulukossa tekstistä toiseen. Keskustelukohtauksessa visuaalinen lukutapa on hyödyllisempi.

• Katselusuunta on tärkein sarake
• Viiden kuvan lista mahtuu yhdelle sivulle
• Visuaalinen lukutapa auttaa huomaamaan virheet

Suositukseni aloittelijalle

Suosittelen aloittamaan paperilla. Piirrä jokaiselle kuvalle pieni ruutu, merkitse hahmojen paikat ja katselusuunnat nuolilla ja kirjoita viereen yksi lause siitä, mitä katsoja kuvasta ymmärtää. Tee ensimmäinen versio käsin ja katso sitä yhtenä kokonaisuutena ennen kuin kuvaat mitään.

Kun kohtaus on selvä ja kuvajärjestys on päätetty, siirrä lista taulukkoon puhtaaksikirjoitettuna. Tässä vaiheessa taulukon vahvuudet tulevat esiin: jaat sen kuvauspäivää varten, voit lisätä kuvausjärjestyksen ja käyttää samaa pohjaa seuraavassa harjoituksessa. Paperi ajattelua varten, taulukko toteutusta varten.

Jos joudut valitsemaan vain yhden, valitse paperi. Se vie ajattelun siihen, mikä kurssin harjoituksissa on koko homman ydin: kuvaajan on nähtävä kuva ennen kuin hän kuvaa sen.

• Ensin piirros paperille, sitten puhtaaksikirjoitus taulukkoon
• Yksi lause per kuva: mitä katsoja ymmärtää
• Vain yksi? Valitse paperi

Näin voit kokeilla itse

Ota kaksi tuolia, pöytä ja kaksi kaveria tai nuket. Kirjoita paperille viiden kuvan lista: yleiskuva, puolikuva A:sta, puolikuva B:stä, lähikuva A:sta ja lähikuva B:stä. Piirrä jokaiselle ruudulle hahmojen paikat ja nuolet katselusuuntaan. Tarkista, että A katsoo aina samalle puolelle ruutua ja B vastakkaiselle.

Kuvaa sitten kohtaus puhelimella tai kameralla listan mukaan ja katso otokset peräkkäin. Jos jokin kuva tuntuu hyppäävän, palaa piirrokseen ja etsi, mihin nuoli osoitti väärään suuntaan. Tämä harjoitus ei vaadi erikoisvälineitä, ja sen voi toistaa uudelleen eri asetelmilla.

Kurssin opetussuunnitelmassa saman harjoituksen tekee kuvalistapohjan avulla, mutta ensimmäisen kierroksen voi tehdä jo tänään tavallisella paperilla.