Kuvalistan yleisimmät virheet ja miten ne vältetään

Lista, joka on liian väljä

Yleisin virhe on kuvalista, jossa lukee vain "haastattelu, kaksi kameraa". Kuvauspäivänä sellainen lista ei vastaa mihinkään kysymykseen. Kukaan ei tiedä, mikä kuvakoko tulee ensin, mihin suuntaan henkilö katsoo tai mikä kuva on tarkoitus leikata kohtauksen alkuun.

Kun opetan kuvalistapohjan täyttämistä, pyydän kirjoittamaan jokaiselle riville kolme asiaa: kuvakoko, kameran paikka ja se, mitä katsoja kuvasta ymmärtää. Kolmas kohta tuntuu aluksi turhalta, mutta juuri se paljastaa, onko kuva listalla syystä vai tottumuksesta.

Hyvä testi on antaa lista jollekulle, joka ei ole ollut suunnittelussa mukana. Jos hän pystyy piirtämään kameran paikan ja henkilöiden asennot listan perusteella, lista on riittävän tarkka. Jos hän joutuu kysymään, lista kaipaa lisää rivejä.

Tarkkuus ei tarkoita pituutta. Kahden hengen keskustelukohtaukseen riittää usein kahdeksan–kymmenen riviä, kunhan jokainen rivi kertoo oman asiansa.

• Kirjoita jokaiselle riville kuvakoko ja kameran paikka
• Lisää sarake: mitä katsoja ymmärtää tästä kuvasta
• Anna lista ulkopuoliselle luettavaksi ennen kuvauspäivää

Kuvat ilman järjestystä

Toinen tavallinen virhe on listata kuvat siinä järjestyksessä, jossa ne tulevat mieleen. Tuloksena on lista, jossa yleiskuva on rivillä seitsemän ja lähikuva rivillä kaksi. Kuvauksessa se johtaa edestakaiseen valojen ja kameroiden siirtelyyn, ja aikaa kuluu enemmän kuin tarvitsisi.

Järjestä lista kahdella tavalla. Ensin leikkausjärjestys: miten katsoja kohtauksen kokee, yleensä yleiskuvasta tiiviimpään. Sitten kuvausjärjestys: ryhmittele kuvat kameran paikan mukaan, jotta kamera siirtyy mahdollisimman harvoin.

Merkitse listaan molemmat numerot, esimerkiksi A3 ja K1. Silloin leikkaaja näkee, mihin kuva on tarkoitettu, ja kuvaaja näkee, missä vaiheessa päivää se kuvataan.

Älä pelkää siirtää rivejä vielä kuvauspäivän aamuna. Lista on työkalu, ei sopimus, ja sen kuuluu elää, kunhan muutokset kirjataan ylös.

Katselusuunnat unohtuvat paperilta

Kuvalista tehdään usein kuvakokojen ympärille, ja katselusuunnat jäävät kokonaan pois. Silloin kamerat voivat päätyä keskusteluakselin eri puolille, ja leikkauksessa kaksi ihmistä näyttää katsovan samaan suuntaan, vaikka heidän pitäisi katsoa toisiaan.

Piirrä listan viereen yksinkertainen pohjakuva: pöytä, kaksi tuolia ja kamerat. Vedä henkilöiden välille katsekontaktin viiva ja pidä kaikki kamerat saman viivan samalla puolella. Tämä yksi viiva estää suurimman osan suuntavirheistä.

Kirjoita listaan jokaiselle lähikuvalle myös se, kumpaan suuntaan henkilö katsoo kuvassa, vasemmalle vai oikealle. Kun kaksi vastakkaista lähikuvaa leikataan peräkkäin, suuntien pitää täsmätä: toinen katsoo oikealle, toinen vasemmalle.

Tarkista suunnat vielä kuvauspaikalla, kun tuolit ovat oikeissa paikoissa. Paperilla piirretty pohjakuva ja todellinen tila eroavat usein yllättävän paljon.

• Piirrä pohjakuva kameroineen jokaiselle kohtaukselle
• Pidä kaikki kamerat katseviivan samalla puolella
• Merkitse lähikuviin katsesuunta vasen tai oikea

Liian monta kuvaa, liian vähän tarkoitusta

Aloittelija haluaa usein varmistaa kaiken ja listaa kolmekymmentä kuvaa yhdelle minuutille keskustelua. Seurauksena on väsynyt kuvausryhmä, paljon materiaalia ja leikkaus, jossa puolet kuvista on toistensa kaltaisia.

Kysy jokaisen kuvan kohdalla, mitä jää puuttumaan, jos sen jättää pois. Jos vastaus on ei mitään, kuva ei kuulu listalle. Kahden hengen keskustelussa tarvitaan yleensä yleiskuva, kaksi puolikuvaa tai lähikuvaa ja ehkä yksi leikkauskuva, jossa kuunteleva henkilö reagoi.

Tämä ei tarkoita, että varakuvia pitäisi välttää kokonaan. Merkitse ne listaan erikseen valinnaisiksi ja kuvaa ne vasta, kun pakolliset kuvat on saatu. Näin kiire ei vie välttämättömältä materiaalilta tilaa.

Harjoituksena kannattaa karsia oma lista puoleen ja katsoa, kertooko kohtaus edelleen saman asian. Useimmiten kertoo, ja suunnittelusta tulee selkeämpi.

Lista, jota ei päivitetä kuvauksessa

Kolmas virhe tapahtuu itse kuvauspäivänä. Lista tulostetaan, mutta sitä ei enää avata. Kun yksi kuva jää väliin tai kulma vaihtuu, muutosta ei kirjata, ja leikkausvaiheessa kukaan ei tiedä, mitä oikeasti kuvattiin.

Pidä listaa mukana ja merkitse jokaisen kuvan viereen, onko se kuvattu, kuinka monta ottoa tehtiin ja mikä otto oli paras. Muutama sana riittää, esimerkiksi "otto 2, katse oikealle, hyvä".

Jos vaihdat kuvan, kirjoita uusi rivi äläkä pyyhi vanhaa. Silloin näet jälkeenpäin, miksi suunnitelma muuttui, ja opit seuraavaa kuvausta varten, mikä suunnitelmassa ei toiminut.

Kuvauksen jälkeen kymmenen minuutin yhteenveto kannattaa: mikä toimi, mikä ei, ja mitä muuttaisit pohjassa. Näin pohja paranee jokaisella kerralla ja pysyy toistettavana.

• Merkitse jokaiseen riviin kuvattu, ottojen määrä ja paras otto
• Kirjaa muutokset uusina riveinä, älä poista vanhoja
• Tee kuvauksen jälkeen lyhyt yhteenveto pohjan parantamiseksi

Pohja kuntoon ennen ensimmäistä kuvaa

Moni virhe johtuu siitä, että pohja on rakennettu kesken kaiken omalla tavalla. Kun rakenne vaihtuu kuvauskerrasta toiseen, mikään ei toistu eikä kokemuksesta opita.

Valitse yksi pohja ja pidä siitä kiinni. Sarakkeet voivat olla esimerkiksi numero, kuvakoko, kameran paikka, katsesuunta, tarkoitus ja tila. Kun rakenne on aina sama, näet nopeasti, mikä puuttuu.

Kurssillamme täytät pohjan itse keskustelukohtaukseen kuva kerrallaan, ja jokainen rivi tarkistetaan samoilla kysymyksillä. Harjoitus on tarkoituksella yksinkertainen, jotta voit toistaa sen omassa tilassasi ilman erityisiä välineitä.

Aloita pienestä: yksi kohtaus, kaksi ihmistä, yksi pöytä. Kun lista toimii siinä, sen voi laajentaa pidempiin kuvauksiin ilman, että perusrakenne muuttuu.