Näin jatkuvuus tarkistetaan ennen kuin kamera menee päälle

Työ alkaa jo ennen ensimmäistä kuvaa

Kun valmistelemme studiossa kahden hengen keskustelun kuvausta, jatkuvuus ei ole jälkikäteen tarkistettava asia. Se rakennetaan jo ennen kuin kamera menee päälle. Istun ensin itse haastateltavan paikalle ja katson huonetta hänen silmin: missä ovat ikkuna, kirjahylly ja valo, ja mihin suuntaan tuoli osoittaa. Samalla katson, miltä tausta näyttää toisesta kulmasta, koska sama tila näkyy leikkauksessa kahdesta suunnasta.

Tämä vaihe vie yleensä kymmenen minuuttia, mutta säästää tunteja. Jos tuolien paikat ovat vääriä, korjaaminen kesken kuvauksen tarkoittaa, että aiemmat otokset ovat käyttökelvottomia. Siksi kirjaan paikat ylös jo ennen kuin kukaan istuutuu.

Opetan saman järjestyksen kurssilla: ensin tila, sitten ihmiset, vasta sitten kamera.

Lattiamerkit ja muistiinpanot, jotka pelastavat leikkaajan

Käytämme studiossa maalarinteippiä lattiamerkkeinä. Jokaisen tuolin jalkojen kohdalle tulee pieni teippiristi, ja kameran jalustan paikka merkitään samalla tavalla. Kun kuvakulmaa vaihdetaan, jalusta palaa täsmälleen samaan kohtaan, jos kuva täytyy uusia. Tämä on yksinkertaista ja toistettavaa, eikä se vaadi erikoisvarusteita.

Toinen työkalu on tavallinen vihko. Kirjoitan jokaiselle otokselle kuvakoon, linssin, kameran korkeuden ja sen, kumpi henkilö katsoo kumpaan suuntaan. Jos viikon päästä pitää kuvata täydennyksiä, vihko kertoo, miten asetelma pystytettiin. Muistiinpanojen ei tarvitse olla kauniita, vain luettavia.

Kuvalistapohjaan nämä tiedot on varattu omat sarakkeensa, ja kurssilaiset täyttävät ne harjoituksissa itse.

• Teippiristit tuolien ja jalustan paikoille
• Kuvakoko, linssi ja kameran korkeus vihkoon
• Katselusuunta merkitään jokaiselle henkilölle

Katselusuunta pysyy, vaikka kamera siirtyy

Keskustelukohtauksen yleisin jatkuvuusvirhe on suunnan vaihtuminen. Jos ensimmäisessä kuvassa puhuja katsoo ruudun oikealle, hänen vastapuolensa katsoo vasemmalle. Kun kamera siirretään linjan toiselle puolelle, nämä suunnat kääntyvät, ja katsoja luulee henkilöiden vaihtaneen paikkaa. Siksi piirrän ennen kuvausta kuvitellun linjan kahden henkilön välille ja pidän kaikki kamerat samalla puolella.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että jalustaa ei koskaan viedä linjan yli ilman, että koko asetelma suunnitellaan uudelleen. Jos haluan toisen kulman, siirrän kameraa linjan samalla puolella, en sen taakse. Katsoja ei huomaa tätä sääntöä, mutta huomaa heti, kun se rikotaan.

Harjoituksissa pyydän kurssilaisia piirtämään linjan paperille ennen kuin he nostavat kameran käteen.

Kädet, juomat ja pienet asiat, jotka liikkuvat itsestään

Suurin osa jatkuvuusongelmista on pieniä. Vesilasi on yhdessä kuvassa täynnä ja seuraavassa puoliksi tyhjä. Haastateltava nojaa pöytään yhdessä otoksessa ja istuu suorassa toisessa. Kynä on oikeassa kädessä ja sitten vasemmassa. Yksittäin nämä eivät haittaa, mutta leikkauksessa ne rikkovat illuusion yhtenäisestä hetkestä.

Katson siksi aina kuvan reunat ja pöydän pinnan ennen kuin sanon valmiina. Jos jokin esine on kuvassa, otan siitä pikakuvan puhelimella ja palaan siihen uuden otoksen alussa. Se on karkea menetelmä, mutta toimii, koska vertaaminen on helppoa.

Kokemus on opettanut, että ihmiset siirtyvät luonnostaan kun he puhuvat. Siksi pyydän heitä palaamaan alkuasentoon jokaisen otoksen välissä, rauhallisesti ja ilman painostusta.

• Lasien ja esineiden tila tarkistetaan pikakuvalla
• Asento palautetaan otosten välissä
• Kuvan reunat katsotaan ennen aloitusta

Leikattavuus tarkoittaa varavaihtoehtoja

Jatkuvuus ei ole vain virheiden välttämistä, vaan leikkaajan työn helpottamista. Kuvaan jokaisen puheenvuoron päälle myös kuulijan reaktion, vaikka se ei olisi suunnitelmassa. Jos puhujan kuvassa on katko tai epäselvä kohta, leikkaaja voi peittää sen kuulijan kuvalla ilman, että ääni katkeaa.

Pidän myös otosten alku- ja loppuaikaa tarkoituksella reiluina. Jätän muutaman sekunnin ennen puhetta ja sen jälkeen, jotta leikkauspisteitä on useita. Tämä ei maksa mitään, mutta antaa leikkaukseen liikkumavaraa, jota ei saa jälkikäteen.

Kurssin esimerkeissä näytämme saman keskustelun kahdella leikkauksella: toinen on kuvattu huolella, toinen kiireessä. Ero näkyy heti ilman selityksiä, ja se vakuuttaa enemmän kuin mikään sääntö.

Tarkistuslista ennen kuin sanot kuvaus

Ennen jokaista kuvausta käyn läpi saman lyhyen listan, ja kurssilaiset saavat sen mukaansa. Se mahtuu yhdelle sivulle, ja sen voi tulostaa pöydälle. Lista ei korvaa harkintaa, mutta se estää unohtamasta perusasioita silloin, kun huomio on valossa, äänessä ja ihmisten rauhoittelussa.

Kun lista on käyty läpi, uskallan aloittaa. Jos jokin kohta jää epävarmaksi, käytän lisäminuutin ja korjaan sen, koska uudelleenkuvaus on aina kalliimpi kuin pieni viive alussa.

Sama ajattelu kulkee koko kurssin läpi: tee päätös ennen kameraa, kirjaa se ylös ja pidä siitä kiinni.

• Linja kahden henkilön välillä on piirretty
• Tuolien ja jalustan paikat on teipattu
• Katselusuunnat on kirjattu kuvalistaan
• Pöydän esineet on kuvattu muistiin
• Alku- ja loppuaikaa on jätetty riittävästi