Puolikuvan ja lähikuvan yleisimmät virheet ja niiden välttäminen

Miksi kuvakoon virheet jäävät huomaamatta

Puolikuvan ja lähikuvan virheet huomaa yleensä vasta leikkauspöydällä, kun kuvaaminen on jo ohi. Kuvauspaikalla katsoo pientä näyttöä ja ajattelee, että henkilö on hyvin kuvassa. Katsoja näkee kuvan toisin: hän ei tiedä, mitä rajauksen ulkopuolella on, eikä hän voi kysyä, kuka puhuu tai missä istutaan.

Käytän kursseillamme usein yksinkertaista tarkistusta. Katso kuvaa kolme sekuntia ja kysy itseltäsi, mitä katsoja nyt tietää ja mitä hän ei tiedä. Jos vastaus on, että hän ei tiedä missä ollaan eikä miksi kuvaa on tiukennettu, kuvakoko ei tue kerrontaa.

Tässä kirjoituksessa käyn läpi neljä virhettä, jotka toistuvat aloittelijoiden suunnitelmissa. Esimerkit ovat sellaisia, että voit toistaa ne kotona yhdellä kameralla, pöydällä ja kahdella tuolilla.

Virhe yksi: kuvakoko valitaan tottumuksesta

Moni kuvaa kaiken puolikuvana, koska se tuntuu turvalliselta. Puolikuva näyttää henkilön vyötäröstä ylöspäin, ja se sopii hyvin keskusteluun. Mutta jos jokainen kuva on saman kokoinen, kuvasta puuttuu rytmi, eikä katsoja saa vihjeitä siitä, milloin jokin on tärkeää.

Korjaus on tehdä kuvalistaan sarake, johon kirjoitat jokaisen kuvan tarkoituksen. Puolikuva kertoo, kuka puhuu ja miten hän istuu. Lähikuva kertoo, miltä sanottu tuntuu. Jos et osaa kirjoittaa tarkoitusta, kuva ei ole vielä suunniteltu.

Kokeile harjoitusta: kuvaa sama kolmen lauseen vastaus ensin vain puolikuvana ja sitten niin, että viimeinen lause on lähikuvassa. Katso molemmat peräkkäin. Ero näkyy heti, ja se opettaa enemmän kuin mikään sääntö.

• Kirjoita jokaiselle kuvalle yksi lause: mitä katsoja tästä oppii
• Vaihda kuvakokoa vain, kun kerronnassa tapahtuu jotain
• Älä käytä lähikuvaa jokaisessa lauseessa

Virhe kaksi: rajaus katkaisee väärästä kohdasta

Rajaus, joka päättyy nivelen kohdalle, näyttää usein epämiellyttävältä. Jos puolikuvan alareuna osuu kyynärpäähän tai ranteeseen, katsoja aistii ahtauden, vaikka ei osaa nimetä syytä. Sama koskee lähikuvaa, jossa leuka tai hiusraja jää juuri rajauksen reunalle.

Käytännössä rajaus kannattaa tehdä vartalon luontevien välikohtien kohdalta, esimerkiksi rinnan alta tai olkapäiden yläpuolelta. Lähikuvassa ota rajaus mieluummin leuan alta tai otsan yläpuolelta kuin hiusrajasta.

Hyvä tapa harjoitella on piirtää rajauskehys paperille ja pitää sitä silmän edessä ennen kameran asettamista. Siirrä kehystä, kunnes nivelet eivät osu reunaan. Sitten tee sama kameralla ja vertaa. Kun kädet harjoittelevat, silmä oppii nopeammin.

Virhe kolme: pään yläpuolinen tila ja katseen tila

Liian suuri tila pään yläpuolella saa henkilön näyttämään pieneltä ja jättää kuvan yläosan tyhjäksi. Liian pieni tila taas tekee kuvasta ahdistavan. Lähikuvassa pieni tila on hyväksyttävää, mutta puolikuvassa pään yläpuolelle kannattaa jättää vain kapea kaista.

Toinen tilaan liittyvä virhe on unohtaa katseen suunta. Jos henkilö katsoo vasemmalle, hänen eteensä vasempaan reunaan pitää jäädä tilaa. Muuten katse törmää kuvan reunaan, ja katsoja kokee, ettei henkilöllä ole paikkaa, minne katsoa.

Tarkista tämä yksinkertaisesti: pysäytä kuva ja kysy, onko katseen edessä enemmän tilaa kuin selän takana. Jos ei ole, siirrä kameraa tai käännä jalustaa. Tarkistus vie kymmenen sekuntia ja säästää usein koko kuvan uudelleenkuvauksen.

• Pään yläpuolelle kapea kaista puolikuvassa
• Katseen edessä enemmän tilaa kuin takana
• Tarkista rajaus myös vähän ennen kuin henkilö liikahtaa

Virhe neljä: kuvakoot eivät sovi yhteen leikkauksessa

Kaksi peräkkäistä kuvaa, joiden koko on lähes sama mutta ei aivan, näyttää leikkauksessa töksähtävältä. Jos puolikuva vaihtuu hieman tiukempaan puolikuvaan, katsoja kokee hypyn, vaikka mitään ei tapahtunut. Joko vaihdon pitää olla selvä tai kuvien pitää olla samat.

Siksi kuvalistaan kannattaa merkitä kuvakoot sanallisina kategorioina: yleiskuva, puolikuva, lähikuva. Kun pidät kolme kokoa erillään, leikkauksessa ei synny epäselviä välikokoja. Samalla kuvaaminen nopeutuu, koska päätös on tehty jo etukäteen.

Jos kuvaat kahden hengen keskustelun kahdella kameralla, huolehdi, että molempien henkilöiden puolikuvat ovat samankokoiset. Silloin vuorottelu tuntuu tasapainoiselta, eikä kumpikaan henkilö näytä toista tärkeämmältä, ellei se ole tarkoitus.

Tarkistuslista ennen kuin painat nauhoitusta

Ennen kuin aloitat, käy rajaus läpi kolmella kysymyksellä. Onko kuvakoko valittu tarkoituksella? Osuuko rajaus luontevaan kohtaan? Onko katseen edessä tilaa? Jos vastaat kaikkiin kyllä, voit aloittaa.

Opetan tämän kurssilla niin, että opiskelija käy tarkistuslistan läpi ääneen, jolloin ajatus muuttuu tavaksi. Pian et tarvitse listaa, koska silmäsi huomaa virheen itse. Silti paperille kirjoitettu lista on hyvä pitää kameralaukussa, etenkin väsyneenä.

• Kuvakoon tarkoitus on kirjoitettu kuvalistaan
• Rajaus ei osu niveleen
• Pään yläpuolella ja katseen edessä on oikea määrä tilaa
• Peräkkäiset kuvat ovat selvästi eri kokoisia tai samat