Yleiskuvan uudet harjoitustehtävät kurssin osassa: tila ja henkilöiden sijainti

Mitä yleiskuvien osaan on nyt lisätty

Yleiskuvat ja tilan hahmottaminen on kurssin ensimmäinen osa, ja syksyn aikana olemme laajentaneet sen harjoituksia. Aiemmin osa keskittyi siihen, miksi keskustelukohtaus aloitetaan usein yleiskuvalla. Nyt mukana on myös konkreettinen tehtäväsarja, jossa rakennat kuvan alusta loppuun itse, yksi päätös kerrallaan.

Olen opettanut kuvasuunnittelua jo vuosia, ja sama havainto toistuu: aloittelija kuvaa kyllä leveän kuvan, mutta ei tiedä, mitä sen pitäisi kertoa. Siksi uusi jakso alkaa kysymyksestä, jonka katsoja esittää ensimmäisen kahden sekunnin aikana: missä ollaan ja ketkä siellä ovat.

Tehtävät on rakennettu niin, että ne onnistuvat tavallisella pöydällä, kahdella tuolilla ja yhdellä kameralla. Mitään erikoisvarusteita ei tarvita, ja jokainen vaihe voidaan toistaa uudelleen toisessa tilassa.

Miksi yleiskuva ratkaisee katsojan ymmärryksen

Yleiskuva on katsojan kartta. Kun henkilöt näkyvät kokonaisuudessaan ja tila rajautuu selkeästi heidän ympärilleen, katsoja tallentaa mielessään, kumpi istuu vasemmalla, kumpi oikealla ja kuinka kaukana toisistaan he ovat. Tätä karttaa hän käyttää koko kohtauksen ajan, kun kuva vaihtuu lähemmäs.

Jos kartta puuttuu, jokainen lähikuva herättää pienen epävarmuuden. Katsoja miettii, kuka puhuu kenelle ja mistä suunnasta. Tämä ei yleensä näy kuvaajalle itselleen, koska hän tietää tilan jo ennestään, mutta leikkaushuoneessa ja katsojan silmissä asia paljastuu heti.

Kurssilla käydään siksi läpi, mitä yleiskuvan kehyksen tulee sisältää: molemmat henkilöt, sen verran ympäristöä että asetelma hahmottuu, ja riittävästi tilaa, jotta eleet eivät leikkaudu pois. Pidämme ohjeet tarkoituksella yksinkertaisina.

Harjoitus: kahden hengen keskustelu yhdellä kameralla

Uuden jakson päätehtävä on kahden hengen keskustelun yleiskuva. Asetat kaksi tuolia vinosti toisiinsa nähden, sijoitat kameran sivuun niin, että molemmat profiilit näkyvät, ja otat kuvan kolmella eri etäisyydellä. Sen jälkeen vertaat tuloksia keskenään.

Tarkoitus ei ole löytää yhtä oikeaa vastausta vaan nähdä, miten kehys muuttaa katsojan käsitystä. Liian lähellä oleva kuva piilottaa tilan, liian kaukana oleva tekee henkilöistä pieniä. Keskimmäinen vaihtoehto toimii yleensä parhaiten, mutta joskus tila itse ohjaa toisin.

Tehtävän lopuksi kirjaat kuvalistapohjaan, mikä kuva on kyseessä, mitä sen on tarkoitus kertoa ja mihin se sijoittuu kohtauksessa. Näin yleiskuva ei jää irralliseksi otokseksi vaan kytkeytyy muuhun suunnitelmaan.

• Kaksi tuolia vinosti toisiinsa nähden
• Kamera sivussa, molemmat henkilöt näkyvät kokonaan
• Kolme otosta eri etäisyyksiltä vertailua varten
• Yksi lause kuvalistaan: mitä kuva kertoo

Yleisimmät sudenkuopat tilan rajaamisessa

Opiskelijoiden töissä toistuu muutama sama virhe. Ensimmäinen on henkilöiden leikkautuminen: pää liian lähellä yläreunaa tai jalat katkeavat nilkoista. Toinen on tyhjä tila yhdellä puolella kuvaa, jolloin kehys tuntuu epätasapainoiselta ilman perustetta.

Kolmas virhe liittyy kamerakorkeuteen. Kun kamera on kuvattavien silmien korkeudella, kuva tuntuu neutraalilta. Jos se on selvästi ylempänä tai alempana, katsoja lukee sen helposti arvovalinnaksi, vaikka kuvaaja ei sitä tarkoittanut.

Näihin virheisiin ei tarvita monimutkaisia ohjeita. Riittää, että tarkistat kehyksen ennen tallennusta samassa järjestyksessä aina: reunat, tasapaino, korkeus. Sama tarkistuslista toimii huoneesta ja kohtauksesta toiseen.

Näin osa liittyy kurssin muihin osiin

Yleiskuva on vasta alku. Seuraavissa osissa siirryt puolikuviin ja lähikuviin, haastattelukulmiin ja katselusuuntiin sekä lopuksi jatkuvuuteen. Jokainen niistä rakentuu sen päälle, minkä yleiskuvassa jo vahvistit: tilan ja henkilöiden sijainnin.

Siksi yleiskuvan harjoitukset kannattaa tehdä ensin ja rauhassa. Kun karttakuva on selvä, katselusuuntien sovittaminen on huomattavasti helpompaa, koska tiedät jo, kumpi henkilö on missäkin ja mihin suuntaan hän katsoo.

Kurssi etenee omaan tahtiisi, eikä mikään osa vaadi aiempaa kuvauskokemusta. Riittää, että sinulla on kamera, joka tallentaa kuvaa, ja halu tarkastella omaa rajaustasi katsojan silmin.